Katsaus historiaan: Kümmersbuchin mylly avaa ovensa

Katsaus historiaan: Kümmersbuchin mylly avaa ovensa

Viime sunnuntaina Kümmersbuchin hyvin säilyneelle myllylle kerääntyi yli 100 kävijää osallistumaan informatiiviselle kierrokselle. Tapahtuma järjestettiin osana Avointen muistomerkkipäivää ja tarjosi osallistujille mahdollisuuden saada syvempää näkemystä tehtaan historiasta ja toiminnasta. Paikallinen talonmies Marianne Moosburger, tehdasomistaja Christian Schuller ja myllyasiantuntija Josef Moosburger opastivat kiinnostuneita tiloissa ja jakoivat laajaa tietämystään.

Kierros alkoi mielenkiintoisella selityksellä paikannimen Kümmersbuch alkuperästä, joka on todennäköisesti johdettu "Chiumanin pyökkimetsästä". 1500-luvulla nimeä käytettiin jo muodossa "Kümerspüch". Paikka ei tuolloin enää kuulunut Vilseckiin ja Bambergin luostariin, vaan kuului Hahnbachin tuomiokirkolle ja Ambergin käräjäoikeuden toimistolle.

Myllyn historia

Tehdas siirtyi Karl von Alfons Siegertin perheelle vuonna 1939 sen jälkeen, kun se siirrettiin laajennetulta Grafenwöhrin sotaharjoitusalueelta. Viljelijä Josef Karl perheineen johti tehdasta sivutoimisena. Vuonna 1968 tytär Marianne Karl meni naimisiin maanviljelijän Adolf Schullerin kanssa, joka lisäsi tehtaaseen turbiinin tuottamaan energiaa. Tehdas suljettiin vuonna 1973, mutta sitä ei purettu, vaan tilalle rakennettiin moderni juhlatila.

Toinen kiertueen jännittävä puoli oli Mülleriin sovellettavien tiukkojen sääntöjen selittäminen. Maanviljelijät eivät voineet itse päättää, mille myllylle he halusivat viedä viljansa, koska tämän päätti suvereeni. Myllyn koulutus kesti yhteensä kuusi vuotta, mikä kuvastaa myllyteollisuuden suurta merkitystä väestön ruokinnassa. Millersin täytyi käyttää erilaisia ​​materiaaleja, kuten puuta, metallia, kiveä, nahkaa, viljaa ja vettä, voidakseen suorittaa työnsä onnistuneesti.

Kümmersbuchin mylly on telamylly, mikä tarkoittaa, että jyvät on jauhettava useita kertoja hienojakoiseksi jauhoksi. Vierailijat oppivat, että jyrsintäprosessi ei ollut vain yksinkertainen; lopputuotteen saavuttaminen vaati useita vaiheita. Ensimmäisen jauhamisprosessin jälkeen valmistetaan jauho, jota seuraa leseet, mannasuurimot ja lopuksi jauhot. Jauhot olivat aikoinaan tummempia ja ravitsevampia kuin nykyään, ja ateriaa käytettiin myös ruuana tarpeessa.

Toinen mielenkiintoinen seikka oli tehdaslääkärin rooli, joka vastasi monimutkaisista korjauksista ja oli usein paremmin palkattu kuin ihmislääkäri. Tehtaalla työskentely ei sujunut riskittömästi, sillä tehtaat sijaitsivat usein kosteilla alueilla ja tulipalo- ja räjähdysvaara oli suuri. Siksi ne rakennettiin enimmäkseen kylien ulkopuolelle.

Myllyt perheineen asuivat usein omassa maailmassaan, kaukana kyläelämän sosiaalisista normeista. Myllystä tuli yhteydenpitopaikka, jonne viljelijät toimittivat viljansa ja odottivat jauhojaan. Myllyjen työvaatteet tehtiin pellavaa siirtämään kosteutta pois iholta. Myös nukkumistottumukset mukautettiin olosuhteisiin, sillä myllyt nukkuivat usein istuen pystyäkseen hengittämään paremmin.

Tilaisuus päättyi sosiaaliseen osuuteen, jossa osanottajat lauloivat myllylauluja ja kuulivat vanhoja myllyn sanontoja. Nämä sanat heijastavat sitä kaipuuta ja vapautta, jonka monet yhdistävät myllyelämään. Kümmersbucherin mylly on edelleen kiehtova pala historiaa, joka vie vierailijat ajassa taaksepäin ja opettaa heille myllyjen merkityksestä alueelle.